Nesteytys saattohoidossa

Suomalaisessa lääkäreiden eettisessä foorumissa asiantuntijat jakautuivat niihin joiden mielestä nesteytys on osa perushoitoa ja niihin joiden mielestä siinä on kyse lääketieteellisestä toimenpiteestä. Ensimmäisen kannan mukaan nesteytystä tulee jatkaa lähes kuolemaan saakka. Jälkimmäisen  mukaan nesteytys, kuten muutkin lääkärin toimenpiteet harkitaan tilanteen ja potilaan edun mukaisesti.

 

Terminaalinen dehydraatio on määritelty kuolevan potilaan kliiniseksi tilaksi jossa potilas ei kykene nauttimaan riittävää nestemäärää. Kuolevan nestevajauksesta puhuttaessa siihen on liitetty ajatus lievitystä vaativasta kärsimyksestä . Kuolevalla potilaalla joka ei kykene ottamaan nesteitä  on havaittu suun kuivumista, väsymystä ja heikkoutta, pahoinvointia ja oksentelua, sekavuutta, lihaskramppeja. Toisaalta on katsottu kyseisten oireiden johtuvan epäadekvaatista oirehoidosta nestevajauksen sijaan.

 

 Suun kuivumista aiheuttava useat paikalliset ongelmat kuten suun kandidoosi, limakalvovauriot hoitojen seurauksena ja useat lääkitykset. Näitä ongelmia on hoidettu suuta kostuttamalla ja paikallisilla hoitoaineilla. Nesteytyksen ongelmiksi taas on nähty turvotusten lisääntyminen ja tarve toistuviin nestepunktioihin (askites, pleuraneste). Japanilaisen retrospektiivisen tutkimuksen mukaan opioidirotaatio ja nesteytys eivät merkittävästi lievittäneet potilaiden deliriumia, agitaatiota tai parantaneet kommunikaatiokykyä[i]. Saman tutkimusryhmän mukaan nesteytyksellä saatiin helpotusta limakalvo-oireisiin (suun kuivuminen), mutta samalla potilaiden perifeerinen turvotus sekä askiteksen ja pleuranesteen muodostus lisääntyivät. Cochrane katsauksessa[ii] päädyttiin samankaltaisiin näkemyksiin, joskin siinä katsottiin ettei tutkimusaineisto riitä suositusten antamiseen.

 

 Aina ei välttämättä ole potilaan edun mukaista jatkaa esimerkiksi nesteytystä ja ravitsemushoitoa kuolemaan saakka. Hoitojen lopettamisen tai aloittamatta jättämisen  tulisi kuitenkin tapahtua yhteisten sovittujen hoidollisten periaatteiden mukaisesti.

 

 On selvää, ettei kuolemaa lähestyvä ihminen useinkaan näe elämän pitkittymistä merkitykselliseksi jos elämä muodostuu vain kärsimyksestä. Lääketieteen keskeinen moraalinen periaate on, ettei toimenpide (nesteytys, ravitsemus) ole perusteltu jos se ei auta potilasta.

 



[i] Morita T, Tei Y, Inoue S   Agitated terminal delirium and association with partial opioid substitution and hydration. J Palliat Med 2003;6:557-63.

[ii] Good P ym  Medically assisted hydration for palliative care patients (Review). Cochrane Database of Systematic Reviews 2008, issue 2.


Palaa blogilistaukseen