SAATTOHOIDON STRATEGIAT

Uskontotieteiden dosentti Hannele Koivunen on puhunut ihmisestä tyyppinä Homo Narrans. Se on ihminen, joka kertoo asioita ja tapahtumia. Kertominen voi tapahtua puhumalla, kirjoittamalla, maalaamalla, musiikilla jne. Oleellista on, että myös kärsimystä voidaan kuvata monin tavoin. Kärsimys myös ilmenee monin tavoin. Lääketieteen ongelma on Koivusen mukaan siinä, että usko objektiivisiin merkkeihin on suuri ja usein subjektiivisten kustannuksella.

 

Kärsimykseen vaikuttaa moni muukin asia kuin sairaus. Lääkärin tehtävä on hoitaa sairautta. Kuinka lääketiede sitten voi auttaa kuolevaa ihmistä joka kärsii monin eri tavoin?

 

Jos ajatellaan ihmistä autonomisena toimijana, niin hän valitsee toimintatapansa tarkoituksella tietäen päämäärän mutta kykenemättä välttämättä vaikuttamaan ulkoisiin tai sisäisiin tekijöihin. Kuoleva ihminen ei voi valita enää kohtaloaan ja toivon käyttäminen interventiovälineenä ei ainakaan aina ole eettisesti oikeutettua. Voi olla jopa absurdia ajatella, että lääkärin tai hoitajan hyvä ja kaunis ajatus ja hoidollinen lähestyminen kumoaisi sen tosiseikan, että kohta kyseinen potilas kuolee.

 

Lääketieteellisessä Lancet lehdessä oli 2018 kirjoitus, jossa kehotettiin muuttamaan ajattelua dualistisesta potilas – tauti ajattelusta kohti ajattelutapaa missä potilaan perspektiivi on keskiössä. Nythän me luomme järjestelmiä, joissa hoitojärjestelmää rakennetaan ja potilaat kuljetetaan vuokaavioiden nuolien mukaisesti. Jos itsepäisesti haluaa kuolla lyhyen ennusteen saatuaan, ohjataan psykiatrille selvittämään miksi on niin masentunut.

Sekä Tanskassa että Suomessa tehtiin 2018 tutkimus lääkäreiden koulutuksesta nimenomaan kuolevien potilaiden hoidossa. Yhteistä kummassakin oli, että vieraimmiksi lääkäreille olivat jääneet ryhmätyö, etiikka, henkisyys kuin itse-reflektiokin. Ongelma näyttäisi olevan siis siinä tavassa, millä kuolemaa lähestytään.

 

Tutkimuksissa havaittiin (Cochrane 2017), että tavalla, jolla sairaaloissa oirehoitoon erikoistuneissa yksiköissä hoidettiin kuolevia potilaita, oli varsin vähän vaikutusta potilaiden elämänlaatuun. Myöskään psykososiaalisilla interventioilla ei juuri voitu vaikuttaa elämänlaadun psyykkisiin osiin.

 

Mitä tämä voisi tarkoittaa? Kun nyt ollaan luomassa uusia strategioita saattohoidon parantamiseksi, ongelma näyttäisi olevan potilaiden tarpeiden tunnistamisessa. Kyse on merkityksellisyyden tuntemuksesta. Ihminen voi luopua jopa perustarpeistaan ja kestää fyysistä epämukavuutta, jos hän kokee olevansa osa jaettua ihmisyyttä.

 

Ollaanko tähän suuntaan menossa? Lääkäri Maria Silvoniemi tutki (2018) väitöstutkimuksessaan kollegojen näkemyksiä palliatiivisesta hoidosta. Hän toteaa, että lääkärit kaipaavat lisää koulutusta palliatiivisesta hoidosta.  Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ”suositus osaamis- ja laatukriteereistä sosiaali-ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle” (2017) keskittyy osaamisen lisäämiseen. Potilaat jakautuvat ABC ryhmiin sen mukaan, mikä terveydenhuollon taso vastaa heidän hoidostaan.

 

Varmasti osaaminen on yksi ongelma. Ja varmasti tarvitaan järjestelmä, joka tuottaa palveluita. Vaarana voi olla, ettei riittävästi olla selvillä missä tilanteissa ja millaisten asioiden kanssa kuolevat ihmiset elävät perheineen.

STM raportissa vaativimman tason potilaiksi luokitellaan: ”Hoidolle huonosti reagoivat vaikeat tai epästabiilit oireet tai kriisitilanteet (fyysiset, psykososiaaliset tai eksistentiaaliset), jotka vaativat erityiskoulutetun lääkärin tekemää hoidon suunnittelua tai toimenpiteitä 24/7”. Kenties tässä on kyse siitä, jota Hannele Koivunen kuvaa ongelman etäännyttämiseksi. Saattohoidosta tulee ”praxis” – toimintatapa.

 

Kärsimystä on pidetty inhimillisenä erityispiirteenä. Vielä ei ole konetta, joka tuntisi kipua.  Saattohoito ei voi olla jotain, missä tämä perusinhimillinen asia (kärsimys) identifioidaan luonnontieteelliseksi ongelmaksi. Terhokodin rooli on ollut pitää esillä näkemystä ihmisyydestä kärsimyksen kohdatessa. Toivon mukaan saattohoidon uudet strategiat eivät vie tätä ajatusta mennessään.

 

 


Palaa blogilistaukseen