PELKO POIS - NE ME QUITTE PAS

Terhokodin 30 v konsertin nimeksi päätettiin laittaa Pelko pois. Mitä sillä halutaan sanoa? Eikö kuolemaa tule tai saa pelätä?

 

Kun nimeä pohdittiin, lähtökohta oli Tuure Kilpeläisen laulu Pelko pois. Kaihon karavaani ja Tuure Kilpeläinenhän esiintyvät konsertissa Yonan, Mikko Kuustosen, Olavi Uusivirran, Pepe Willbergin ja Laura Närhen lisäksi. Ajattelimme enemmänkin sitä, että pelkääminen on kuluttavaa. Saattohoidon tarkoitus on lisätä turvallisuutta ja hyvää elämää. Lähtökohtana oli positiivisuus.

 

Mitä positiivista lähestyvään omaan tai läheisen kuolemaan voisi liittyä? Tuleeko suru ja epätoivo pyyhkäistä pois, ja ajatella mukavia asioita jotta olisi helpompaa? Ehkä ei aivan niin. Sairastamiseen ja kuolemaan liittyy epämukavuutta, kipua ja ahdistusta. Olen itse ajatellut, että on olemassa positiivista realismia. Keskittyminen yksinomaan suruun ja ikävään ei aina ole välttämätöntä.

 

Kaikkihan me kuolemme, tai ei sitä tiedä, kuka tässä kuolee ensin, ovat turhia lauseita.

 

Pelko pois, menen päin sen seiniä
Ja halkeamista valo paljastuu
Pelko pois, pelko pois
Ilman verkkoa ja valjaita
Minä kaadun, kaadun kohti valoa

Minä pelkään rakkautta
Suostua sen syleilyyn
Eikä ilman sitä enää
Tiedä miten hengittää
Ja minä pelkään sinua
Entä jos vähitellen uuvut
Ennen mun värisevät voimat
On enää vähäpätöisyyttä.

(Tuure Kilpeläinen)

 

Pelko usein kohdistuu menetyksiin ja luopumisiin, kuten ”Ne me quitte pas” laulussa:

 

Jos nyt menet pois

Nyt kun kesä on

On kuin mennyt ois loiste auringon

Taivas sinisin peittyi varjoihin

Tunne voimakkain

Onkin tuska vain

Päivä pääty ei yöhön kaivattuun

Linnut laula ei, kuolee valo kuun

Jos nyt menet pois

Kaiken menetän

Jos nyt menet pois

(Jaques Brel)

 

Pelko saattaa jähmettää näkemään vain auringon loisteen hiipumisen ja voimakas kiintymys muuttuukin vain tuskaksi. Elämä kuitenkin jatkuu. Myös sillä, joka on kuolemassa. Pelko ja epätoivo saattavat viedä elämältä sen merkityksen, joka sillä vielä kuitenkin olisi.

 

Pelottavia asioita saa tietenkin pelätä ja ahdistavista ahdistua. Pelko pois ei ole kehotus, eikä käsky, millä haluttaisiin sanoa, ettei saa tuntea sitä vaikeutta, minkä sairaus aiheuttaa. Kuitenkin olisi hyvä, jos ei tarvitsisi pelätä sellaista, mikä voidaan poistaa tai mitä voidaan lievittää. Kuten kipua tai muita oireita.

 

Hyvässä saattohoidossa voi puhua mistä vain ahdistavasta aiheesta. Halusta kuolla, kokemuksesta että on rasitteena muille, mustasukkaisuudesta tai kateudesta.

 


Palaa blogilistaukseen