LAPSEN SYDÄNVIKA – SAATTOHOITOAKO TARJOLLA?

Ylen nettisivuilla kerrotaan tänään (19.4.2018) nuoresta, jolla lapsena todettiin diagnoosi sydämen vasemman kammion hypoplasia. Vanhemmat kertoivat: ”Kun selvisi, että Annilla on yksikammiosydän, niin kyllä meille aika lailla suositeltiin saattohoitoa.”

 

”Kun lapsi syntyy vaikeasti sydänvikaisena, vaihtoehtoina ovat joko saattohoito tai leikkaushoito. Leikkaustekniikat ovat parantuneet ja tehohoito on edistyneempää kuin ennen”, kertoo Tuija Poutanen.

 

Vanhemmat kieltäytyivät saattohoidosta ja päättivät valita isojen avosydänleikkauksen tien.

 

Tapauksella on onnellinen loppu. Lapsi toipui ja elää edelleen hyvää elämää.

 

Miksi tapa, millä kertomus sydänvikaa sairastavan lapsen hoidosta kerrottiin, tuntui minusta oudolta.

 

Jutun otsikko oli ”Anni Lamminsivulle suositeltiin vauvana saattohoitoa, vanhemmat eivät suostuneet – Nyt 13-vuotias elää täyttä elämää puolikkaalla sydämellä”. Syntyi kuva, missä perheen lasta uhkasi vaara joutua lääkärien toimesta saattohoitoon. Viime hetkellä lapsi onnistuttiin pelastamaan. Aivan kuin lapsi olisi siepattu viime hetkellä jyrkänteen reunalta.

 

Asiallisesti kaikki tuntuu kirjoituksessa olevan oikein. Leikkaus oli mahdollinen ja sillä saatiin lapsen elämä jatkumaan. Olivatko lääkärit tekemässä virheratkaisua aikeissaan luopua hoidosta?

 

Periaatteessahan lähtökohta kaikissa hoitolinjauksissa on sama. Valitaan paras suunnitelma. Sellainen, joka parhaiten auttaa potilasta ja tuottaa mahdollisimman vähän vahinkoa. Jos leikkaus oli mahdollinen, niin kuin näytti olleen, miksi saattohoito oli vaihtoehto. Omassa työssäni todellista vaihtoehtoa ei ole. On selvä tieteellinen näyttö ja kliininen kokemus, että hoidon antaminen tai sen jatkuminen vaikuttaa vain haitallisesti.

 

Kuitenkin eniten minua häiritsi otsikon ajatus siitä, että saattohoito esitettiin vaihtoehtona joka olisi ollut huono. Vaihtoehtona, joka esitetään vaikka muitakin mahdollisuuksia olisi. Saattohoitohan on ihmisen hyvää hoitoa kuoleman lähestyessä. Jos kuolema ei odotetusti heti tulekaan, ollaan iloisia. Saattohoito ei ole vaihtoehto parantavalle hoidolle. Ei kukaan lääkäri sano, että voisin leikata ja parantaa tai sitten saattohoitaa. Päätin tarjota sinulle saattohoitoa.

Oikea tapa kertoa (siis minusta oikea) olisi ollut: Kun selvisi, että Annilla on yksikammiosydän, niin kerrottiin että voidaan joko leikata tai olla leikkaamatta. Leikkaukseen liittyy tietyt riskit. Tämän jälkeen keskusteltiin vanhempien kanssa mihin he olisivat valmiita.

 

Mahdollinen saattohoitohan olisi alkanut vasta sitten, kun päätös siitä ettei leikata olisi tehty ja pienen potilaan yleistila olisi alkanut heikentyä. Tai saattohoitopäätös olisi voitu tehdä kun oli leikattu, mutta silti yleistila olisi lähtenyt laskuun.

Saattohoitopäätös ei ole tuomio. Siinä on kyse parhaasta mahdollisesta hoidosta siinä tilanteessa, missä muita vaihtoehtoja ei enää ole.

 

 


Palaa blogilistaukseen