ARS MORIENDI JA KUOLEMAN TANSSI

Taito kuolla hyvin Ars moriendi on kirjaimellisesti kuolemisen taito, joka opasti kristittyjä kuolemaan "oikein". Kuoleman tanssi Dans Macabre puolestaan kuvaa vertauskuvallisesti kuoleman universaaliutta.


Myös eräät säveltäjät ovat ottaneet kuolemantanssin aiheekseen. Kuuluisimmat Danse macabre -nimellä tunnetut musiikkiteokset ovat Franz Lisztin (1811–1886) orkesterisäestyksellinen pianosävellys ja Camille Saint-Saënsin (1835–1921) sinfoninen runo. (Arno Forsius 2008).


Heikki Aittokoski on kirjoittanut kirjan ”Kuolemantanssi” (HS 2016), jossa hän taas kuvaa eurooppalaista nationalismia ja sen leviämistä.


Nyt tekeillä olevassa levyssämme, Olavi Uusivirta laulaa kuolemantanssista. Myös muut artistit, jotka esiintyvät elokuussa julkaistavalla levyllä käsittelevät kuoleman tematiikkaa taiteen keinoin. Sekä sävellyksissä että sanoituksissa.


Terhokodin täyttäessä tänä vuonna 30 vuotta, olen voinut olla mukana tässä levyntekemisen prosessissa. On kiehtovaa kuulla, kuinka laulaja/muusikko eri tavoin tuo kuoleman, lohdun, elämänilon ja luopumisen musiikin avulla. Useasti musiikki on keinuttavaa, pehmeästi etenevää. Kuin tosiaankin kuoleman tanssia.


Kuolemaan liittyy luovuutta. Ihmiset kuolevat eri tavoin, erilaisten ajatusten vallassa. Sen kokeminen on omassa elämässäni ollut merkityksellistä. Erilaisilla taiteilijoilla, jotka ovat kuolleet Terhokodissa on saattanut olla toisenlaisia välineitä ilmaista tuntemuksiaan. Olen monen muusikon, kirjailijan, näyttelijän, valokuvaajan ja kuvaamataiteilijan kanssa saanut keskustella mitä ars moriendi heille merkitsee.


Kuoleman läheisyys tuo kuitenkin kaikkiin ihmisiin ulottuvuuksia, joita voi kuulla, jos haluaa. Mielestäni luova hulluus on piirre, jonka soisi kuuluvan niiden ihmisten luonteenpiirteisiin, jotka kuolevia hoitavat.

 

Tiukkapipoinen hoitamiseen keskittyminen saattaa viedä ihmiseltä mahdollisuuden toteuttaa omaa ars moriendiaan. Luovuuden näkeminen ihmisen elämän lopulla tekee myös omasta työstäni kiinnostavaa ja ihmisten kohtaamisista rikastuttavia.


Puhutaan usein monialaisesta hoitamisesta. Itse puhuisin mieluummin monimodaalisesta hoitamisesta (termi jonka juuri keksin). Ihminen nähdään silloin paitsi potilaana, myös kuolemantanssijana joka hakee omaa hyvää tapaansa luopua tästä maailmasta.





Palaa blogilistaukseen